Nykypäivän extremeä

Extremeurheilulajit ovat ihmetyttäneet minua aina. Ensi alkuun minulla tulee mieleen kaiken maailman benjihypyt, vapaasukellukset, vuorikiipeilyt, kymmenottelut ja pitkän matkan aavikkovaellukset. Myös moottoriajoneyvot, kuten motocross ja muut pyöräläjit luetaan nykyään extremeurheiluksi. Näissä huokuu rohkeus ja hurjapäisyys, kun motocrosspyörät on vuorattu tyyllikkäillä tarrasarjoilla.

extreme-hyppy

Mutta jos haluaakin istua koko päivän tietokoneen ääressä? Siihen löytyy monta päivää kestäviä tapahtumia, joihin voi mennä oman tietokoneensa kanssa pelaamaan yöt läpeensä pimeään urheiluhalliin. Tai löytyyhän sitä myös e-urheilua. E-urheilusta on nykyään tullut tasavertainen muihin urheilulajeihin nähden myös Aasian ulkopuolella. On televisiolähetyksiä turnauksista ja turnauksiin tarvittavat isot areenat, jotta edes osa halukkaista mahtuisi seuraamaan otteluja. Tietokonepeleissä on muuten refleksit kohdallaan vain teini-iässä. Yli parikymppisten pitääkin hyvittää hiipuvaa suorituskykyään esimerkiksi kokemuksen tuomalla syvemmällä strategisella ajattelulla. Maailmanlaajuisissa kisoissa on myös mahtavat palkinnot. Kisoissa olevilla joukkueilla on joukkuevalmentajat ja sponsorit ihan kuin millä tahansa muullakin urheilijalla. Parhaat pelaajat tienaavat pelkästään tietokoneen ääressä istumalla huikeita summia. Ainoa vain että jos haluaa pärjätä, pitää olla huippukunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti, ettei näänny kesken turnauksen. Edustava ulkonäkö helpottaa myös sponsoreiden saantia. Pitää siis lähteä urheilemaan. Mutta miten treenata samalla, kun pelaa? Sitä varten ovat esimerkiksi älypuhelimet, iPadit ja Googlen älylasit. Voi käydä vaikka salilla tai juoksemassa maratonin samalla, kun hioo pelistrategioita.

Onhan niitä extremelajeja ihan suomalaisessakin kulttuurissa. Esimerkiksi eukonkanto. Ennen vanhaan siinä oli miehille tarpeeksi extremeä, kun tultiin kuppilasta kotiin aamulla ja eukko odotti justiinamaisesti kaulin kädessä. Sitten siitä siirryttiin saappaan heittoon. Kuka heitti saapasta kaikkein kauimmaksi, oli voittanut. Sitä piti varsinkin portsareiden harjoitella, jotta kaikki saatiin lähtemään kotiin valomerkin jälkeen. Mutta nyt tarvitaan jo eukonkantoa, kun eukko on niin pahapäinen, ettei mitään usko. Kotiin on hellan eteen kannettava vaikka väkisin, ettei perheessä jäädä nälkään. Tai toinen vaihtoehto olisi tietysti opetella itse kokkaamaan, mikäli eukolla on sen verran isot luut, ettei kantamista voi kuvitellakaan. Tästä kansankulttuurista on nyt kehitetty sellainen extremelaji, että eukonkannosta on perustettu MM-kisat, jotta kaikki halukkaat voivat kilpailla. Taitaa olla vikuripäisiä naisia muuallakin kuin Suomessa, eihän eukonkanto muuten olisi niin suosittua ulkomaita myöten.


Saunominenkin kuuluu tähän listaan. Ai mitä extremeä siinä on, saunojahan on viety urakalla ulkomaille. Olen kuullut, että sotaa käyvissä lämpimissä maissa rauhanturvaajat saunovat. Ihan kuin reilut 30 astetta ei olisi tarpeeksi. Suomalaiset saunovat aina kun ehtivät, kuulemma sopeutuakseen paikalliseen ilmastoon. Rauhanturvaajat myös levittävät suomalaista kulttuuria kertoilemalla paikallisille lajin MM-kisoista.

Kyllä ihmisellä pitää olla extremeurheilua, vaikka sitten e-extremeä. Muuten mikään ei tunnu miltään. Kaikille löytyy varmasti jotakin mielenkiintoista, kun tarpeeksi etsii. Vaikka haluaisitkin vain kalastaa, voit lähteä vaikka ulkomaille narraamaan valaita, sähköankeriaita tai piraijoja. Tai miksi ei meduusakin käy. Siinä olisikin sitten kavereille kertomista.

Mikä on sinun extremelajisi?

Yritysblogi, hyödyt ja haitat

Yhä useampi ihminen viettää yhä suuremman osan ajastaan verkossa. Tietokoneella, tabletilla, puhelimella. Internet ja sosiaalinen media ovat yhä kasvava osa nyky-ihmisen elämää. Vaikkakin samaan aikaan on nähtävissä myös kasvava trendi niitä vastaan.

Yritykset ovat jo pitkän aikaa ymmärtäneet sosiaalisen median voiman ja tärkeyden. Yrityksillä on useasti omat tilinsä facebookissa, twitterissä ja esimerkiksi instagramissa. Mutta miten olisi blogin tekeminen?
Monet yksityishenkilöt pitävät blogeja. Löytyy ruokablogia, kissablogia, koirablogia, blogien pitämisestä keskustelevaa blogia ym. Harvalla yrityksellä vielä sen sijaan on oma blogi. Jollei sellaiseksi kutsuta useasti päivitettävää facebook profiilia. ”Sosiaalisen median vastaava” on yhä useamman yrityksen palkkalistoilla. Tuo tai nämä henkilöt ovat vastuussa mitä yritys haluaa julkaista itsestään verkossa. Millä tavalla sitten blogi voisi hyödyntää yritystä?
On kaksi vaihtoehtoa lähestyä yritysblogi ajatusta. Ensimmäinen on, että yksi tai useampi työntekijä pitävät yllä jokapäiväistä blogia työpäivän kulusta ja yrityksen tilanteesta. Toinen vaihtoehto on, että yrityksellä on täysin oma bloginsa, jossa blogin pitäjä on yritys itsessään. Näiden kahden ero onkin siinä, että yksityishenkilön pitämänä blogin täytyy keskittyä enemmän tämän tietyn yksilön työhön, mutta jos blogia pidetään yrityksen nimellä voidaan tällöin ajatella pidettävän blogia kolmannessa persoonassa. Yritys voi aloittaa päivän esimerkiksi ” Hyvää ja aurinkoista aamua X:n tehtaalta! Työntekijät näyttävät pikkuhiljaa palaavan takaisin arkeen ja uusi hieno työviikko on jälleen edessä. Tänään töissä aloittaa myös Marjatta, joka on uusi toimistosihteerimme. Aamukahvien jälkeen lisää tulevan viikon haasteista”

Sosiaalinen media ja yritysblogit
Minun oma mielipiteeni on, että yritysblogin hyviin puoliin voidaan lukea mm. että mahdolliset työnhakijat voivat seurata minkälaista työskentely kyseisessä yrityksessä on, blogi myös luo läheisempää kuvaa yritykseen ja erityisesti yrityksen johto ja henkilökunta lähentyvät tietyllä tavalla toisiaan. Blogi voi myös kertoa mahdollisille sijoittajille minkälainen ilmapiiri yrityksessä vallitsee. Huonot puolet tulevatkin enemmän esiin itse kirjoittajan puolelta. Jos kirjoittaja ilmaisee asiat väärällä tavalla saa yritys vääränlaista julkisuutta. Esimerkiksi jos Matti kertoo kuinka raskasta on tehtaalla työnnellä painavia esineitä paikasta toiseen ja kuinka hänen selkänsä on kipeä, niin mahdolliset uudet työntekijät pitävät tätä huonona asiana. Sen sijaan, jos Matti ilmaisee asian, että välillä töissä joutuu koville, mutta yrityksen hyvät terveyspalvelut auttavat häntä käymään joka kuukausi fysioterapiassa niin ero kahden samasta asiasta olevan lauseen välillä on kuin yöllä ja päivällä. Yritysblogia on erittäin helppo päivittää myös etänä, jos siihen on tarvetta.
Summa summarum, yritysblogin perustaminen luo varmasti hyvän kuvan yrityksestä, mutta yrityksen tulee tarkoin miettiä kuka tai ketkä blogista vastaavat. Koska kyse on blogista minusta sitä pitäisi voida päivittää kattavammin kuin muita sosiaalisen median palveluita. Näin ollen blogin pitäminen voi olla myös työläämpää. Haluaako yritys sitten maksaa tästä ylimääräistä vai voiko työntekijä täyttää blogia työpäivän aikana onkin sitten yrityksen itsensä tarkoin harkittava asia.

Raskaus ja muoti –mahdoton yhtälö?

Vaatekauppojen hyvä äitiysvaatevalikoima, valoillaan oleva trikoomuoti sekä netin inspiraatiokuvat antavat hyvät eväät muodikkaaseen odotusajan pukeutumiseen. Tyylikkään odottajan ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla harvinainen näky tänä päivänä, ja itsekin optimistisesti kuvittelin näyttäväni paremmalta kuin koskaan kasvavasta vatsasta huolimatta. Mielikuvissani sipsuttelin tyytyväisenä korkokengissä ja kesämekossa Kim Kardashian tyyliin –kyllähän sen täytyi olla niin, että ne verkkareissa kulkevat kanssaodottajat ovat vain itsensä kaiken vauvahysterian keskellä unohtaneita juntteja.

Valkoinen Mamalicious imetystoppi

Ensimmäisen juhlatilaisuuden tullen päätinkin jo suureksi kasvaneesta pallomahastani huolimatta kiskoa jalkaani kauneimmat ja korkeimmat korkokenkäni ja yhdistää ne istuvaan, valkoiseen imetyspaitaan – Mammas.fi. Kyllähän se jo pukukopissa kirpaisi kun jouduin ostamaan mekon norsun koossa, mutta vatsastahan se vaan johtuu, lohdutti mieskin. Anopin ilme oli näkemisen arvoinen saapuessani juhlapaikalle näyttävän korkeissa kengissäni. ”Herranjumala, noissako meinaat jaksaa!” anoppi huudahti, mutta mitä sekään mistään tietää, ajattelin. Päivän mittaan sain kuitenkin huomata aliarvioineeni anopin pahemman kerran. Nilkkojeni turpoaminen tuntui olevan suoraan verrannollinen lämpöasteiden nousuun ja päästessämme hellelukemiin näyttävistä koroistani kurkisti kaksi sorkkaa, eikä mieheni helpottanut tilannetta kutsuessaan minua pikku possukseen. Hien virratessa kasvojani pitkin todella tunsin oloni epäonnistuneeksi norsuksi. Ymmärsin myös paremmin kuin hyvin niitä ”mukavuudenhaluisia juntteja” jotka läpi raskauden viilettivät verkkareissaan. Mieleeni hiipi ajatus siitä, että ulkonäkö olikin toissijainen asia ja pinnallisuuksien sijaan minun tulisi nyt keskittyä vatsassani kasvavaan pieneen ihmeeseen.

Netti- ja some-markkinointi

Nykymaailma aiheuttaa erityisesti naisille kovia ulkonäköpaineita. Sosiaalinen media –Instagram, Pinterest ja muut kuvapalvelut ovat pullollaan juuri oikeasta kuvakulmasta napattuja, editoituja kuvia, joista onnistuneimmat keräävät eniten tykkäyksiä muilta käyttäjiltä. Sama pätee myös odottaviin naisiin. Filttereiden läpi tavallisetkin tytöt näyttävät täydellisiltä barbeilta eikä realismille –saati niille turvonneille norsunnilkoille ole sijaa. Kuvissa odottavat äidit hehkuvat viimeisen päälle laitettuna kauden muodikkaimmissa vaatteissa ja kuvatekstissä muistetaan mainita kuinka vähillä raskauskiloilla ollaan selvitty. Synnytyksen jälkeen on enemmän sääntö kuin poikkeus lisätä kuvia siitä, kuinka ennätysnopeaan tahtiin raskauskilot on selätetty. Sen jälkeen sipsutellaankin vaunulenkillä Louboutineissa –ja tietenkin niitä tämän hetken tyylikkäimpiä ego-rattaita työnnellen. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta monellekaan tuoreelle äidille. Ymmärtämällä ja hyväksymällä sen faktan säästää itseään ja päätään monilta murheilta.

Raskauden sanotaan muuttavan odottavan äidin ajatusmaailmaa ja arvoja, ja hyvä niin. Vaikka suunnitelmissa olisikin pitää edelleen myös itsestään ja ulkonäöstään huolta, on tärkeää hyväksyä muutama väistämätön fakta. Raskaus muuttaa vartaloa, eikä nopea palautuminen entisiin mittoihin ole kaikille itsestäänselvyys. Muodin seuraaminen ja itseensä panostaminen ovat myös taloudellinen rasite kun perheessä onkin yksi ruokittava enemmän. Esteetikko saattaakin huomata vapautuvansa itsekriittisyyden kahleista ja panostavansa ensikerran johonkin muuhun kuin itseensä. Hyvä puoli tässä kuitenkin on se, että nykymuoti näkyy vahvasti myös lastenvaateosastoilla, joissa shoppailuhimon saa tarvittaessa tyydytettyä mitä ihanimpien mini-kokoisten ihanuuksien äärellä.