Nykypäivän extremeä

Extremeurheilulajit ovat ihmetyttäneet minua aina. Ensi alkuun minulla tulee mieleen kaiken maailman benjihypyt, vapaasukellukset, vuorikiipeilyt, kymmenottelut ja pitkän matkan aavikkovaellukset. Myös moottoriajoneyvot, kuten motocross ja muut pyöräläjit luetaan nykyään extremeurheiluksi. Näissä huokuu rohkeus ja hurjapäisyys, kun motocrosspyörät on vuorattu tyyllikkäillä tarrasarjoilla.

extreme-hyppy

Mutta jos haluaakin istua koko päivän tietokoneen ääressä? Siihen löytyy monta päivää kestäviä tapahtumia, joihin voi mennä oman tietokoneensa kanssa pelaamaan yöt läpeensä pimeään urheiluhalliin. Tai löytyyhän sitä myös e-urheilua. E-urheilusta on nykyään tullut tasavertainen muihin urheilulajeihin nähden myös Aasian ulkopuolella. On televisiolähetyksiä turnauksista ja turnauksiin tarvittavat isot areenat, jotta edes osa halukkaista mahtuisi seuraamaan otteluja. Tietokonepeleissä on muuten refleksit kohdallaan vain teini-iässä. Yli parikymppisten pitääkin hyvittää hiipuvaa suorituskykyään esimerkiksi kokemuksen tuomalla syvemmällä strategisella ajattelulla. Maailmanlaajuisissa kisoissa on myös mahtavat palkinnot. Kisoissa olevilla joukkueilla on joukkuevalmentajat ja sponsorit ihan kuin millä tahansa muullakin urheilijalla. Parhaat pelaajat tienaavat pelkästään tietokoneen ääressä istumalla huikeita summia. Ainoa vain että jos haluaa pärjätä, pitää olla huippukunnossa niin henkisesti kuin fyysisesti, ettei näänny kesken turnauksen. Edustava ulkonäkö helpottaa myös sponsoreiden saantia. Pitää siis lähteä urheilemaan. Mutta miten treenata samalla, kun pelaa? Sitä varten ovat esimerkiksi älypuhelimet, iPadit ja Googlen älylasit. Voi käydä vaikka salilla tai juoksemassa maratonin samalla, kun hioo pelistrategioita.

Onhan niitä extremelajeja ihan suomalaisessakin kulttuurissa. Esimerkiksi eukonkanto. Ennen vanhaan siinä oli miehille tarpeeksi extremeä, kun tultiin kuppilasta kotiin aamulla ja eukko odotti justiinamaisesti kaulin kädessä. Sitten siitä siirryttiin saappaan heittoon. Kuka heitti saapasta kaikkein kauimmaksi, oli voittanut. Sitä piti varsinkin portsareiden harjoitella, jotta kaikki saatiin lähtemään kotiin valomerkin jälkeen. Mutta nyt tarvitaan jo eukonkantoa, kun eukko on niin pahapäinen, ettei mitään usko. Kotiin on hellan eteen kannettava vaikka väkisin, ettei perheessä jäädä nälkään. Tai toinen vaihtoehto olisi tietysti opetella itse kokkaamaan, mikäli eukolla on sen verran isot luut, ettei kantamista voi kuvitellakaan. Tästä kansankulttuurista on nyt kehitetty sellainen extremelaji, että eukonkannosta on perustettu MM-kisat, jotta kaikki halukkaat voivat kilpailla. Taitaa olla vikuripäisiä naisia muuallakin kuin Suomessa, eihän eukonkanto muuten olisi niin suosittua ulkomaita myöten.


Saunominenkin kuuluu tähän listaan. Ai mitä extremeä siinä on, saunojahan on viety urakalla ulkomaille. Olen kuullut, että sotaa käyvissä lämpimissä maissa rauhanturvaajat saunovat. Ihan kuin reilut 30 astetta ei olisi tarpeeksi. Suomalaiset saunovat aina kun ehtivät, kuulemma sopeutuakseen paikalliseen ilmastoon. Rauhanturvaajat myös levittävät suomalaista kulttuuria kertoilemalla paikallisille lajin MM-kisoista.

Kyllä ihmisellä pitää olla extremeurheilua, vaikka sitten e-extremeä. Muuten mikään ei tunnu miltään. Kaikille löytyy varmasti jotakin mielenkiintoista, kun tarpeeksi etsii. Vaikka haluaisitkin vain kalastaa, voit lähteä vaikka ulkomaille narraamaan valaita, sähköankeriaita tai piraijoja. Tai miksi ei meduusakin käy. Siinä olisikin sitten kavereille kertomista.

Mikä on sinun extremelajisi?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>